VERIMIKROSKOPIAN NYKYTILA

Verimikroskopia

Verimikroskopia on joukko diagnoosimenetelmiä, jotka perustuvat sormenpäästä otettujen veripisaranäytteiden tarkasteluun mikroskoopin avulla. Diagnoosimenetelmistä käytetyimmät ovat elävän veren analyysi kirkaskenttäoptiikan avulla sekä kerroksittain otettu kuivan veren analyysi. Nämä kaksi menetelmää poikkeavat toisistaan siinä, että elävän veren näytettä katsotaan veren ollessa suljettuna kahden lasin väliin elävänä, kun taas kuivan veren 8-kerroksista veripisaranäytettä tarkastellaan yhdelle aluslasille jähmettyneenä ja kuivaneena. Näytteenotto on yksinkertainen, koska sormenpäästä otetaan vain pieni määrä verta eikä näytteenottoa tarvitse tehdä kyynärtaipeesta.

Suomessa verimikroskopia on levinnyt viime vuosina yhdysvaltalaisen Robert O. Youngin kouluttamien verimikroskopistien kautta (www.phmiraclemicroscopy.com). Myös saksalaiset ovat kouluttaneet kuivan veren näytteenottoa Suomessa HLB-verikokeen nimisenä menetelmänä (www.sanpharma.com/lab/en/bluttest.html). Alun perin kuivan veren analyysimenetelmä on kehitetty 1940-luvulla H.L.Bolen toimesta ja myöhemmin menetelmää ovat kehittäneet mm. NASA:n lääkärit Heinz Heitan ja Philippe LaGarde. Robert O. Young on omalla 25 vuoden tutkimustyöllään uudistanut kuivan veren analyysin tulkinnan ja tämän vuoksi sekä kannettavien tietokoneiden ja kuvauslaitteiden yleistymisen kautta menetelmä on saanut uutta nostetta 2000-luvun vaihteessa. Menetelmät nykymuodossaan näyttävät tältä: users.jyu.fi/~mikvapa/VisualReference.pdf

Puhdas veri – optimaalinen terveys

Olen analysoinut nyt yli 1000 ihmisen verta ja kokemukseni perusteella puhdas veri näyttää olevan harvinaisuus. Yleensä elävästä verestä löytyy kristallisoituneita happokiteitä, sidekudosverkkoa tai hiivaa. Kuivassa veressä tyypillisimpiä piirteitä ovat kohonneet pitoisuudet kortisolia (stressiprofiili), imusuoniston nesteitä, kalsiumia tai kilpirauhasen tyroksiinihormonia sekä puutostila magnesiumsuoloista. Lasten veri on usein puhtaan näköistä, kun taas yli 30-vuotiailla tai urheilijoilla on havaittavissa monenlaisia eri ongelmapiirteitä veressä. Sairaiden ihmisten kuivaveri on valkoisempi kuin terveiden (users.jyu.fi/~mikvapa/TerveysinfoRavinto.htm).

Robert O. Young väittää puhdistaneensa verensä kokonaan eli hänen kuivan veren kerroksensa ovat kaikki täysin punaisia. Hän vertaa puhdasta verta optimaaliseen terveyden tilaan ja ikuiseen elämään, koska puhdas veri ylläpitää kehon kykyä uusiutua ja pikku hiljaa vuosien aikana koko keho tulee rakentumaan solu solulta uudeksi. Young on hyvä esimerkki terveydestä, koska hän on saanut viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvatettua hiuksensa takaisin kaljuun päähän (www.e-coach.fi/index.php?name=Content&nodeIDX=68) sekä peruuttanut aiemmin itseltään II tyypin diabeteksen.

Veren puhdistamiseen käytetään useita erilaisia keinoja. Tietysti elämäntapaan liittyvät seikat vaikuttavat veren kuntoon, mutta ruokavaliolla on myös keskeinen merkitys veren puhdistamisessa. Veressä on noin 9 grammaa suolaa per litra, joten mineraalipitoiset nesteet kuten merisuolavesi, savivesi ja viherjuoma ovat hyviä keinoja veren puhtaana pitämiseen. Lisäksi kevyttehoinen liikunta ja riittävä unensaanti auttavat kehoa puhdistumaan ylimääräisistä kuona-aineista.

Verimikroskopian tutkimuskenttä

Verimikroskopia on mielenkiintoinen ilmiö, koska menetelmät ovat yksinkertaisia toteuttaa oikeanlaisella laitteistolla, mutta silti aiheesta ei näytä löytyvän juurikaan vakuuttavaa vertaisarvioitua lääketieteellistä tutkimusta. PubMed-tietokanta esimerkiksi ammottaa tyhjyyttä hakusanoilla ’live blood analysis’ tai ’dry blood analysis’. Näyttääkin siltä, että menetelmiä ei ole altistettu tiukoille tieteellisille kokeille. Tämä olisi kuitenkin hyödyllistä, koska esim. sairaaloissa tehdään nykyään paljon yksittäisiä veritestejä hakuammunnalla, jotta löydettäisiin normaalista poikkeavia veriarvoja ja nämä turhat testit maksavat. Diagnoosi voisi edetä suoraviivaisemmin, jos verimikroskopialla nähtäisiin aluksi selkeimmät poikkeamat veriprofiileissa ja sen jälkeen luotettavan diagnoosin saamiseksi suoritettaisiin yksittäiset veritestit. Todennäköisesti tietotekniikan konenäkömenetelmien avulla tämä prosessi voitaisiin vielä pitkälle automatisoida, jolloin mikroskopistin tekemää tulkintaa ei tarvittaisi. Yksittäisiä vertaisarvioituja artikkeleita kuivaverianalyysistä ovat julkaisseet esim. Beverly Rubik (Rubik B., Sympathetic Resonance TechnologyTM: Scientific Foundation and Summary of Biologic and Clinical Studies, The Journal of Alternative and Complementary Medicine, December 2002, 8(6):823-856, www.clarus.com/articles/file_sOXaB3.pdf) ja 1940- ja 1950-luvulla muutamat tutkijat.

Näkisin, että nämä asiat pitäisi selvittää verimikroskopiamenetelmistä:

· Kuivaverinäytteissä näkyvät piirteet pitäisi varmistaa alkuaineanalyysin avulla, jotta päästäisiin tarkasti selville mitä aineita kuivaneissa veripisaroissa on nähtävissä. Tämä työ on aloitettu Jyväskylän yliopiston Fysiikan ja Kemian laitoksilla yksittäisten tutkijoiden toimesta.

· Kuivan ja elävän veren piirteet pitäisi korreloida yleisesti käytettävien veritestien arvojen kanssa sekä mahdollisesti koehenkilöistä diagnosoituihin sairaustiloihin. Tämä työ on aloitettu Jyväskylän yliopiston Liikuntabiologian laitoksella professori Antti Meron toimesta.

· Ottamalla useita kuivan veren näytteitä samasta koehenkilöstä ja mittaamalla näytteiden poikkeavuus toisistaan saataisiin verianalyysin tuloksille virhearvio. Tämä työ on aloitettu myös professori Meron toimesta.

· Elävän veren tutkiminen nousisi uudelle tasolle, jos käytettäisiin optisen mikroskopiateknologian parasta laitteistoa. Tällöin voitaisiin nähdä 25000-kertaisella suurennoksella laaja joukko pieneliökasvustoa, joka nyt 1000-kertaisilla suurennoksilla jää näkemättä (www.grayfieldoptical.com/symbiosis_or_parasitism.html)

· Huippulaitteistolla olisi helppo osoittaa pieneliöiden pleomorfismin (engl. phenotypic switching) olevan jatkuva tapahtumaketju veressä. Tämä todennäköisesti johtaisi pieneliöiden taksonomialuokituksen uudelleen järjestämiseen.

Paljon olisi siis selvitettävää. Tutkimusta voidaan perustella terveydenhuoltojärjestelmän mahdollisilla kustannussäästöillä ja diagnoosien saannin nopeutumisella. Rahoituksen tullessa julkisen tutkimusrahoituksen lähteistä myös verimikroskopistit olisivat motivoituneita osallistumaan tutkimustyöhön.

Mikko Vapa, www.vapaa.info -> Mikkoskopia